Uskontodialogin pintopiiri on loppunut. Kuljen kohti joulua ja pian sen jälkeen alkavaa matkaani. Tänään sain Intian viisumin, ja huomenna laitan hakuun vastaavan Thaimaahan.
Kysymys, joka minulle on jäänyt päällimmäiseksi opintopiirin jälkeen, on: miten aito vuorovaikutus onnistuu asioiden äärellä, jotka ovat luovuttamattomia? Eli miten kaksi vakaumuksellista ihmistä voi oikeasti vuoron perään altistua toisen esittämien ajatusten vaikutuksille? Itse ainakin huomaan olevani hyvin varauksellinen keskustellessani uskoon liittyvistä asioista, jos toinen osapuoli omistaa hyvin eriäviä näkemyksiä - olipa hän sitten kristitty tai eri uskontoon kuuluva henkilö. Jos siis dialogi edellyttää vuorovaikutusta, niin onko uskontodialogi käytännössä mahdollista? Katsotaan miten matka vastaa kysymykseeni. Olipa niin tai näin, lähden matkaan rukoillen, että Jumala puhuu kohtaamisissani yhtä lailla minulle kuin tapaamilleni ihmisille.
Valoa adventinaikaan!
