Kallio vuorella

Tiruvannamalain romanit

Olin torstaina WEO:n Kristiinan ja Mercy Homen "isan ja aidin" Mercyn ja Lubenin mukana tapaamassa Tirun romaneja. Romanit tulevat alunperin nykyisen pohjoisen Intian alueelta, joten oli erityisen mielenkiintoista nahda naiden ihmisten elamanmenoa. Kristiina haluaa jokaisella Intian reissullaan kayda tapaamassa heita, ja talla kertaa menimme jakamaan paikallisiin kirkkoihin pienia kirjasia lapsille.

Tulomme heratti valtavasti huomiota ja kaikki halusivat katella meita. Minunkin kadessani oli parhaimmillaan viisi ihmista kiinni ja aidit toivat sylilapsiaan luokseni. Lapset olivat suloisia, naiset kauniita ja miehet rehvakkaita. Ihmettelin lahjaksi saamiani koruja ja sita valtavaa volyymin maaraa, joka romanien elamasta lahti!

Poikamiestytoille

Morsiamenhakuilmoituksia paikallisessa sanomalehdessa

Kastijarjestelmasta

Olen keskustellut muutamien hindulaisten kanssa ja kuullut miten tarkea hindulaisuuden rooli on yhteiskuntajarjestyksen ja kulttuurin sailymisen kannalta. Miesten ja naisten ja eri kasteihin kuuluvien ihmisten tasa-arvo on uhka intialaisille elamantavoille. Taman vuoksi lansimaiset vaikutteet ovat epailyttavia, tulivatpa ne uskonnon tai elokuvien mukana.

Kulttuurieroista

Sain talla viikolla kutsun paikallisen opettajattaren kotiin. Ystavallinen vastaanotto sisalsi kokkikoulun, jossa opin valmistamaan linsseista ja riisista tehtyja idly-kakkuja ja chutney-kastiketta. Ystavat, yritan tarjota niita teille Suomessa.  

Emantani veli tuli myos paikalle ja keskustelimme kulttuuriemme eroista. Sain osakseni paheksuntaa, kun kerroin asuvani 550 km paassa vanhemmistani. Yritin kertoa kannattavani yhteisollista elamantapaa ja perhearvoja, mutta vasta kun otin vastaan minulle tarjotun sokerijuurikkaan, ja rupesin kuorimaan sita heidan tapaansa hampaillani seka syljeskelmaan kaluamani osat eteeni asetettuun ampariin, jannitteinen ilmapiiri laukesi. Veli katsoi minua hyvaksyvasti ja sanoi, etta meilla on selkeasti sama mielenlaatu. 

Mita arvelet Quo Vadiksen seinamaalauksen esittavan?

Puppy vahtii untani

Quo Vadis hiljenee illalla ravintolan mentya kiinni. Silloin keskukselle jaamme vain mina, watchman ja koira. Watchman on seniori, joka asuu Quo Vadiksella ja poistuu vain kerran vuodessa kahdeksi paivaksi uuden vuoden juhlan aikaan. Tallainen tyopaikkajarjestely on kuulemma tavanomainen Intiassa.

Puppy on puolestaan kulkukoira, joka on ottanut keskuksen omakseen. Yhtena yona olin lahdossa vessareissulle ja meinasin kompastua siihen. Ymmarsin, etta se vahtii minua oisin oveni takana, ja nykyisin osaankin kuunnella, miten Puppy tulee yolla nukkumaan paikalleen.

Talla viikolla mina, ja kaksi tuttavaani kavimme Puppyn kanssa koirien sairaalassa, koska se ei silmin nahtavasti ole kunnossa. Sairaala tekee uskomatonta tyota. Henkilokunta seuraa kaikkia alueen tuhansia ja taas tuhansia koiria tuntien jokaisen yksilon, ja hoitaa heidan sairauksiaan. Saimme kuulla, etta Puppykin oli jo ehtinyt kayda laakarisedan pakeilla ja han saa hoidon kasvaimeksi todettuun vaivaansa lahiviikkojen aikana. Saimme tutustua sairaalaan, jossa oli mm. useita saattohoidossa olevia koiria seka kolme- ja kaksijalkaisia koiria.Kaikki koirat elivat sulassa sovussa ja vaikuttivat iloisilta. 

Kookos

Autoriksat kannatavat perhesuunnittelua

Lahitemppeli

Hindulaisten uhrauspaikkoja loytyy nakyy joka puolella. Tama pieni temppeli tai pyhakko sijaitsee n. 150 metrin paassa Quo Vadiksesta.

Aamuhetki Tirussa

Paikalliset miehet aloittavat paivansa usein kulmakuppiloiden chai-teella ja sanomalehdella

Aamut kahviloissa ovat kauniita

Mercy Homen suojamuuri

Vuoristossa

Quo Vadis jarjesti lauantaina bibliodraamaa alueen pastoreiden vaimoille. Lahdin mukaan assistentiksi pieneen vuoristokylaan. Uskomatonta millaisten matkojen paasta loytyy suloisia pikku kylia! Tassa pari kuvaa matkan varrelta.

Elamyksia Chennaissa

Jos Intassa antautuu virran vietavaksi, elamyksia on tarjolla paivittain. Lahdin viime keskiviikkona kalifornialaisen katolisen musiikko-erakon kyydissa Chennaihin. Han oli saanut kutsun menna laulamaan tuttavansa haihin, joten mina paasin katevasti samalla autolla toiveissani olleelle kameranostoreissulle. Minulle jarjestettiin Chennaihin paikallinen herrasmies tulkiksi kameraostoksissa, joka minun oli maara tavata paikallisen taideakatemian pihassa. Koska Intiassa odottaminen kestaa aina vahintaa 45min, ilokseni ehdin hyvin kiertaa katsomassa ulkona olleet veistokset seka sisatiloissa pyorivan nayttelyn. Paasin lisaksi kuokkimaan haihin ja nauttimaan Etela-Intialaisen keittion herkuista!

Syita uskontodialogille

Kysyin Quo Vadiksen johtajalta Joshua Peterilta ja keskuksella tyoskentelevalta Nicolajlta mita uskontodialogi heille tarkoittaa, ja miksi se on heidan mielestaan tarkeaa. JP painotti, etta hanen tavoitteenaan ei ole synkretismi tai pyrkimys loytaa sama Jumala eri uskonnoista. JP kertoi, etta pastorina ja kristittyna han haluaa Jeesuksen esimerkin mukaisesti rakastaa lahimmaisiaan. Intialaiset voi uskonnon perusteella jakaa mm. hindulaisiin, kristittyihin, muslimeihin ja buddhalaisiin. Ennokkoluulot toisin uskovia kohtaan synnyttavat vihamielisyytta. JP:n mukaan kristittyjen ei pitaisi saada Jeesuksesta syyta vihanpidolle ketaan kohtaan. Jeesuksen mallin mukaan han nakee, etta kaikkien ihmisten vakaumuksen kunnioittaminen ja avoimuus keskustella myos uskonasioista toisin ajattelevien ystavien kanssa on tie rauhanomaiselle yhteiselolle.

Nicolaj vastasi, etta uskontodialogi avaa ovia erilaisille tavoille harjoittaa uskoa. Han on itse Tanskan luterilaisen kirkon pastori, ja tietaa oman kirkkonsa perinteiden kumpuavan tietysta kulttuurista. Nicolaj ei usko, etta tanskalaisen luterilaisen kirkon malli on ainoa oikea kaikille ihmisille tai kaikissa kulttuureissa. Hanen mielestaan Jumalyhteyden etsimiseen voi loytya hyvia tapoja erilaisista kristillisista, ja jopa muiden uskontojen perinteista. Niinpa joillekin kristityille suuret ylistystilaisuudet ovat tarkeita ja toisille taas retriitit ja hiljaisuus. Muiden jumalien etsimisesta ei kuitenkaan Nicolajn mukaan ole kyse, silla toiminta saa sisaltonsa siita mihin silla pyritaan.

Miksi mina kayn dialogia uskonnon tasolla? Naen hyvia syita seka JP:n etta Nicolajn kertomassa. Omat syyni ovat tahan astisessa elamassani liittyneet lahinna ihmissuhteisiini. Jos ystavani tai tuttavani uskoo eri tavalla kuin mina ja maailmankatsomukset tulevat puheeksi, niin haluan olla avoin kertomaan uskostani ja kuuntelemaan hanen ajatuksiaan.

Saat sen mista luovut

Kaksi ensimmaista viikkoa Tirussa olivat minulle todella vaikeita. Fyysisen ympariston ja sosiaalisen kulttuurin erilaisuus loivat omat haasteensa, mutta vaikeinta oli kuitenkin loytaa rauha paikan henkis-hengellisen kulttuurin ja ilmapiirin vuoksi.

Koin, etta minun tulee suojautua muilta opinvirroilta ja hengilta, joita taalla mahdollisesti on, mutta jotka eivat ole Raamatun Jumalasta. Lisaksi koin joutuvani puolustamaan kristillista uskoani, mika oli vaikeaa, koska en pysty sita kaikin puolin loogisesti perustelemaan. Nama asiat yhdessa loivat vaistamatta painostavan olon. Lisaksi oli hairitsevaa joutua todeta, miten jotkut vilpittomasti totuutta etsivat ihmiset eivat ole loytaneet Jeesusta, vaan jotain muuta, joka vielapa tuntuu jossain maarin tyydyttavan heita. Mietin, etta miten nain voi olla, ja miksi itse olen ahdistunut, kun kerran koen loytaneeni totuuden Jeesuksesta.

Viime sunnuntaina mietin taas tuskaisena kysymyksiani. Ymmarsin tiedostamattomalla tasolla ajatelleeni, etta Jeesuksen jumaluuden kieltavat ihmiset kapinoivat tarkoituksella Jumalaa vastaan. Mutta nyt minun oli luovuttava tasta ajatuksesta, silla nain ihmisten vilpittomasti etsivan totuutta, eika silti loytaneen Jeesusta. Mietin, etta pitaako minun luopua uskostani - uskosta, josta en halua luopua. Oma elamani todistanut minulle Jeesuksen ja Raamatun olevan totta, ja lisaksi en nahnyt taalla kenenkaan ei-kristityn elamassa sellaista, mita kaipaisin. Olin mahdottoman edessa. Makoilin sangylla katsellen ikkunasta taivaalle ja ihmetellen mita nyt tapahtuu. Koin leijuvani painottomassa tilassa, kunnes seuraavat ajatukset tulivat minulle: Jeesuksen tunteminen on parasta mita minulle on tapahtunut ja Raamatun Sana on kantanut minua lapi monen todella vaikean tilanteen. Haluan seurata Jeesusta ja koen kutsukseni vielapa toivottaa muita tervetulleiksi mukaani. Jos ihmiset etsivat totuutta ja hyvaa elamaa ollen rehellisia ja vilpittomia, niin hyva! Mikali he nakevat totuuden nyt eri valossa kuin mina, niin ei sen ei tarvitse olla uhka minun uskolleni, silla Jumala kylla nakee ja tuntee heidat samalla tavalla kuin minutkin, ja kutsuu kaikkia tuntemaan totuuden. Minun ei tarvitse olla kenenkaan tuomari, vaan elaa taysilla omaa elamaani, rehellisena Jumalalle muita rakastaen ja kunnioittaen. Tassa saan opetella armollisuutta itseani ja muita kohtaan.

Kuluva viikko on ollut ensimmaisista poikkeava ja loistava! Yhtakkia Jeesus on ollut minulle laheisempi ja todempi kuin ikina ennen, ja Raamatun Sana aukeaa yha kirkkaampana. En koe enaa tarvetta suojautua muilta ihmisilta, mika on avannut useita hyvia keskusteluja. Olen tullut huomaamaan, etta lahes kaikki taalla etsivat kipeasti jotain; he etsivat itseaan, Jumalaa, totuutta, paamaaraa elamalleen jne. Mina sen sijaan koen jo loytaneeni, ja yhtakkia ihmiset ovat kiinnostuneita siita mita mina olen loytanyt. En tule taman elaman aika ymmartamaan kaikkea tassa maailmassa, mutta minulla on riittavasti rauha suhteessa siihen, itseeni ja Jumalaan.

Jos jossankin kohden ehka ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidan on vain jatkettava eteenpain siita, mihin olemme paasseet. (Fil 3:15-16)

Mina luotan siihen, etta Jumala, joka on teissa aloittanut hyvan tyonsa, myos saattaa sen paatokseen. (Fil. 1:6) 

Sinulle ihminen, on ilmoitettu, mika on hyvaa. Vain tata Herra sinulta odottaa: tee sita mika on oikein, osoita rakkautta ja hyvyytta ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8)

Quo Vadis

Toimin vapaaehtoisen paikallisen luterilaisen kirkon ja Dansk Missionin pyorittamassa uskontodialogikeskuksessa nimelta Quo Vadis (latinaa, vapaa kaannos "minne menet?"). Keskus on avoin ihmisille kaikista eri uskonnoista ja pyrkii luomaan puitteet eri tavoin uskovien kohtaamiselle. 

Keskuksen palveluihin kuluu kahvila, kirjasto ja internet seka paivittaiset aamuhartaudet. Lisaksi viikottaiseen ohjelmaan kuuluu kristillinen meditaatio, sydameen keskittyva meditaatio, uskontodialogin foorumit ja naisten kirjallisuuskerho. 

Kuvassa kierratysmateriaalista rakennettu ravintola ja etualalla labyrintti, johon voi menna kavelemaan ja mietiskelemaan. (kuva: Kristiina Keravuori)

Shoppaillen Tirussa

Matkustin tammikuussa kauas pois suomalaisen alennusrekkien luota hyvilla mielen. Tauko kuluttamiseen ohjaavasta kulttuurista tuntui virkistavalta. Mutta miten kavikaan 1. paivana Intiassa? Katselin paikallisten naisten asuja ja huomasin omien vaatteideni olevan a) epasovinnaisia ja b) rumia. Niinpa sain apua paikallisilta ystavilta, jotka kiirehtivat kanssani vaateostoksille.

Alemmassa kuvassa olemme heittamassa hyvasteja ompelijalle, joka teki sarit minulle ja kahdelle (muulle) skandinaavittarelle.

Uskonnollisesta ilmapiirista

Huomaan olevani valilla hammentynyt uskontojen ja uskomusten moninaisuudesta. Ymparisto pakottaa minut kasittelemaan kokemaani jatkuvasti, mika on antoisaa mutta hyvin vasyttavaa. Olen ajatellut mm. sita miten Ramana Maharishi on tehnyt ja tekee edelleen suuren vaikutuksen ihmisiin. Se on ymmarrettavaa sikali, etta ihmiset etsivat rauhaa ja levollista mielentilaa. En itse usko elaman paamaaran olevan siina, etta paasee vapaaksi elaman ja esim. ihmissuhteiden tuomasta karsimyksesta, vaan uskon rakkauden olevan elaman tarkoitus ja paamaara. Ramana Maharishin elamaan tutustuminen on kuitenkin herattanyt minut ajattelemaan, etta kuinka hyvin rauha, lepo ja taydellinen rakkaus, jotka luvataan Jeesuksen seuraajille, on nahtavissa kristittyjen elamassa ja kirkoissa. Rakkauden kasvaminen ihmisissa on kokemukseni mahdollista Jeesuksen syvallisen tuntemisen kautta. Kuinka hyvin me kristityt tunnemme Jeesusta?

Sen olen matkani aikana jo oppinut, etta kolmiyhteinen Jumala on paljon enemman kuin olen ymmartanyt ja tulen taysin ymmartamaankaan taman elaman aikana. Ihmiset taalla etsivat Jumalaa tai totuutta monituisilla tavoilla, mutta tulkintani mukaan Jumala jaa heille usein arvoitukselliseksi, eika totuuskaan ole aina yksi vaan monta totuutta. Itse koen vapauttavaksi, etta kristittyna minun ei tarvitse olla kaukana totuudesta ja Jumalasta, vaan Raamatun mukaan saan oppia tuntemaan naita molempia Jeesuksen kautta.

Kuvassa on Fabrice, Ottawan Saint Paulin yliopiston professori, jonka kanssa kavimme luolassa, jossa Ramana Maharishi eli 17 vuotta. Alhaalla nakyy Tiruvannamalain keskusta seka Arunachaleswara.

Tiruvannamalai - hindulaisten pyhiinvaelluskohde

Arunachala-vuori seisoo komeana keskella Tiruvannamalaita. Arunachala on hindulaisten pyha vuori, jossa Shiva-jumalan uskotaan asuvan, ja Arunachalan juurella on Arunachaleswara, Intian suurin Shiva-jumalan temppeli. Tiruvannamalai on tunnettu myos 1900-luvulla elaneesta Ramana Maharshista, joka asui vuorella lahes koko elamansa. Han on monien kesken suuri, valaistunut opettaja, joka saavutti irrallisuuden tilan kaikesta ns. maalliseen, maanpaalliseen elamaan kuuluvasta. Hanen opetuksensa oleellisin muoto oli hiljaisuus, joka oli ilmeisesti hyvin vaikuttavaa ja levollista.

Matkailijat asuvat usein ashrameissa, jotka ovat uskonnollisia retriitteja tarjoten ruoan ja majoituksen, mutta erona hotelleihin yleensa myos henkisia luentoja ja harjoituksia. "Tirun" kuuluisa Sri Ramanasramam on omistettu Ramana Maharishille. Kaupunki houkutteleekin useita lansimaisia meditoijia ja joogaajia, jotka yleensa tulevat tanne Arunachalan, Arunachaleswaran, Sri Ramanashramin ja menneiden seka nykyisten gurujen vuoksi.

Dalit Mercy Home

Asuin pari ensimmaista paivaa Mercy Home -orpokodissa, joka on tarkoitettu hindujen kastijarjesteman mukaan kastittomiin daliteihin. Dalitit ovat nain ollen kulttuurin vahaosaisimpia. Intian laki kieltää nykyisin syntyperään perustuvan syrjinnän, mutta kaytannossa daliteja sorretaan. Koyhyyden takia kastittomat perheet eivat pysty huolehtimaan lapsistaan, joten Mercy Home huolehtii ja kouluttaa tallaisia lapsia. Kodissa asuu talla hetkella 65 5-15 -vuotiasta lasta, joista suurin osa on tyttoja. Haluan vierailla matkan aikana viela useasti kodissa, silla antamalla heille aikaa ja huomiota saa vastalahjana kokea suurta iloa!

Lue lisaa www.weo.fi/blogi/ryhdy-kummiksi-intiaan

Ensimmaisia tunnelmia Intiasta

Valitettavasti Intialaiset nappaimistot eivat tunne pilkullista aata, joten tekstin lukeminen vaatii hieman normaalia enemman keskittymista. 

Olen nahnyt Intiaa nyt viikon verran ja koen olevani etuoikeutettu. Tiruvannamalai edustaa viela nykypaivanakin melko alkuperaista Etela-Intiaa aikana, jona Intialainen kulttuuri on nopeasti lansimaalaistumassa mm. amerikkalaisten elokuvien myota. Eras belgialainen Josef, jolla on Intiasta kokemusta 10 vuoden ajalta, sanoi minun tulleen erittain vaikeaan ymparistoon. Hanen  mukaan Tiruvannamalai on ruuhkaisempi, likaisempi, meluisampi ja sekavampi kaupunki kuin intialaiset kaupungit keskimaarin. 

Suurta kulttuurishokkia ei kuitenkaan onneksi ole ollut. Olen selvinnyt jopa liikeenteesta, vaikka kaduilla pitaa kavella rauhallisesti liikenteen, lehmien ja monien jatosten vuoksi. Sain ohjeen kavella hitaasti myos sen vuoksi, etta liikennevalineiden sujahdellessa toistensa ohi melkeinpa kaistoista piittaamatta, niiden on helpompi vaistella lahes pysahdyksissa olevia kuin liikkuvia ihmismaaleja.Taalla ei tunneta karttoja, joten minulla ei olisi mitaan toivoa selvita kilometrin matkaa eksymatta. Kavelyn sijaa kaytankin usein motorisoituja riksoja.
(kuva: Kristiina Keravuori)