Saat sen mista luovut

Kaksi ensimmaista viikkoa Tirussa olivat minulle todella vaikeita. Fyysisen ympariston ja sosiaalisen kulttuurin erilaisuus loivat omat haasteensa, mutta vaikeinta oli kuitenkin loytaa rauha paikan henkis-hengellisen kulttuurin ja ilmapiirin vuoksi.

Koin, etta minun tulee suojautua muilta opinvirroilta ja hengilta, joita taalla mahdollisesti on, mutta jotka eivat ole Raamatun Jumalasta. Lisaksi koin joutuvani puolustamaan kristillista uskoani, mika oli vaikeaa, koska en pysty sita kaikin puolin loogisesti perustelemaan. Nama asiat yhdessa loivat vaistamatta painostavan olon. Lisaksi oli hairitsevaa joutua todeta, miten jotkut vilpittomasti totuutta etsivat ihmiset eivat ole loytaneet Jeesusta, vaan jotain muuta, joka vielapa tuntuu jossain maarin tyydyttavan heita. Mietin, etta miten nain voi olla, ja miksi itse olen ahdistunut, kun kerran koen loytaneeni totuuden Jeesuksesta.

Viime sunnuntaina mietin taas tuskaisena kysymyksiani. Ymmarsin tiedostamattomalla tasolla ajatelleeni, etta Jeesuksen jumaluuden kieltavat ihmiset kapinoivat tarkoituksella Jumalaa vastaan. Mutta nyt minun oli luovuttava tasta ajatuksesta, silla nain ihmisten vilpittomasti etsivan totuutta, eika silti loytaneen Jeesusta. Mietin, etta pitaako minun luopua uskostani - uskosta, josta en halua luopua. Oma elamani todistanut minulle Jeesuksen ja Raamatun olevan totta, ja lisaksi en nahnyt taalla kenenkaan ei-kristityn elamassa sellaista, mita kaipaisin. Olin mahdottoman edessa. Makoilin sangylla katsellen ikkunasta taivaalle ja ihmetellen mita nyt tapahtuu. Koin leijuvani painottomassa tilassa, kunnes seuraavat ajatukset tulivat minulle: Jeesuksen tunteminen on parasta mita minulle on tapahtunut ja Raamatun Sana on kantanut minua lapi monen todella vaikean tilanteen. Haluan seurata Jeesusta ja koen kutsukseni vielapa toivottaa muita tervetulleiksi mukaani. Jos ihmiset etsivat totuutta ja hyvaa elamaa ollen rehellisia ja vilpittomia, niin hyva! Mikali he nakevat totuuden nyt eri valossa kuin mina, niin ei sen ei tarvitse olla uhka minun uskolleni, silla Jumala kylla nakee ja tuntee heidat samalla tavalla kuin minutkin, ja kutsuu kaikkia tuntemaan totuuden. Minun ei tarvitse olla kenenkaan tuomari, vaan elaa taysilla omaa elamaani, rehellisena Jumalalle muita rakastaen ja kunnioittaen. Tassa saan opetella armollisuutta itseani ja muita kohtaan.

Kuluva viikko on ollut ensimmaisista poikkeava ja loistava! Yhtakkia Jeesus on ollut minulle laheisempi ja todempi kuin ikina ennen, ja Raamatun Sana aukeaa yha kirkkaampana. En koe enaa tarvetta suojautua muilta ihmisilta, mika on avannut useita hyvia keskusteluja. Olen tullut huomaamaan, etta lahes kaikki taalla etsivat kipeasti jotain; he etsivat itseaan, Jumalaa, totuutta, paamaaraa elamalleen jne. Mina sen sijaan koen jo loytaneeni, ja yhtakkia ihmiset ovat kiinnostuneita siita mita mina olen loytanyt. En tule taman elaman aika ymmartamaan kaikkea tassa maailmassa, mutta minulla on riittavasti rauha suhteessa siihen, itseeni ja Jumalaan.

Jos jossankin kohden ehka ajattelette toisin, Jumala on ilmoittava teille, kuinka asia on. Meidan on vain jatkettava eteenpain siita, mihin olemme paasseet. (Fil 3:15-16)

Mina luotan siihen, etta Jumala, joka on teissa aloittanut hyvan tyonsa, myos saattaa sen paatokseen. (Fil. 1:6) 

Sinulle ihminen, on ilmoitettu, mika on hyvaa. Vain tata Herra sinulta odottaa: tee sita mika on oikein, osoita rakkautta ja hyvyytta ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. (Miika 6:8)