Lounastilanne

Lounastin Intiassa kerran seurueessa, joka keskusteli kiivaaseen savyyn maailman epakohdista. Keskustelu poukkoili Intian perhesuunnittelusta epaonnistuviin ymparistonsuojeluohjelmiin ja uskonnollisesta fundamentalismista amerikkalaiseen ruokakulttuuriin. Kukin ”keskusteluun” osallistuva piti vuorollaan palopuheen kuunnellen muita juuri sen verran, etta sai aiheen seuraavaan monologiinsa. Mitaan ratkaisuja ei keskustelun aikana esitetty, eika kukaan kertonut miten itse pyrkii vaikuttamaan asioiden kulkuun.

Seurasin keskustelua pitkaan hiljaa, kunnes sanoin, etta on hyva taistella tarkeiksi kokemiensa arvojen puolesta, mutta on varmasti niin, etta jos taistelua kaydaan hyokaten toisin ajattelevia vastaan, saadaan mahdollisen hyvan lisaksi aikaan todennakoisesti myos puolustautumista ja vastareaktioita. Tuo ajatukseni ja minut lynkattiin taysin. Narkastys oli niin suurta, etta - itselleni kasittamattomalla tavalla - uskoni sielun olemassaoloon kyseenalaistettiin vahvasti.

Jain miettimaan herannytta ajatustani. Ongelma on siina, etta ihmisilla on erilaiset arvot ja intressit. Saatan ajatella omaavani kaikkein rakentavimman toimintatavan tai ajatuksen, mutta en saa valitettya sita muille ihmisille vakisin, elleivat he omaehtoisesti halua ottaa sita omakseen. Voin kertoa ajatuksistani ja toivoa, etta ne otetaan vastaan, mutta minun taytyy hyvaksya, etta valttamatta (ja usein) toisin ajattelevat eivat muuta nakemyksiaan. Tama vaatii toisen ihmisen aitoa kunnioittamista ja pyrkimysta ymmartaa hanta. Nain olen kokenut dialogissani ihmisten kanssa. Lisattakoon viela, etta koska muiden kunnioittaminen ei ole aina helppoa, ja koska jotkut eivat edes pida sita mielekkaana, ei toimintamallia voi varmaankaan soveltaa aivan jokaiseen elamantilanteeseen.

Laskuveden aikaan

 

Iltanäkymä uuden kodin parvekkeelta

Hotellivalintani Bangkokissa

Bangkok: Wat Pho

Makaava Buddha

Benitan tyohuoneella

Palasin Chennaissa ollessani taidekoululle, johon eksyin edellisella reissullani. Otin yhteytta Benitaan, johon olin tormannyt ja pyysin paasta tutustumaan hanen tyohuoneelleen. Ihastuin eniten teepusseihin, jotka roikkuivat tyohuoneen ikkunassa. Ne olivat todella kauniita auringon lapivalaisemina.

 

Hiusmuotoilijalla

Menin Chennaihin pari paivaa ennen Bangkokiin lentamista kokeakseni Intialaista kaupunkielamaa. Kavin mm. kampaajalla Tirun katastrofia paikatakseni. Paadyin puolivahingossa kaupungin ykkoskampaamoon ja kampaamon ykkoshiusmuotoilijalle. Ohjeistin hanta sanoen, etta takatukkaa pitaisi vahan keventaa, mutta pidetaan malli mahdollisimman pitkana. 

Intialaisten naisten hiusmalli on radikaaleimmillaan polkka. (Tosin hindunaiset uhraavat hiuksensa kerran elamassaan, joten joskus saattaa nahda siilitukkaisenkin naisen.) Kampaaja taisi tasta syysta innostua saadessaan kampaamotuoliin lansimaisen asiakkaan. Han alkoi veistella innostuneena hiuspehkoani ja huomasin pian, etta mahdollisimman pitka onkin lyhyt. Olin kuintenkin liian utelias nakemaan lopputuloksen pyytaakseni hanta lopettamaan.

Viela Intiasta: Lounasaikaan Quo Vadiksessa

Makiraontien kuvatoive

Jumala ei ole kaukana yhdestäkään

Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: "Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.

"Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.

"Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.

"Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista." (Apt.17:22-31)

Ylla oleva Raamatunkohta on puhutellut minua

Intia jää taa

Kuukausi Tiruvannamalaissa on takana ja tuntuu hyvalta jatkaa matkaa. Olen viikon verran tien paalla ja kirjoittelen varmaan seuraavan kerran Thaimaasta. Tuskin maltan odottaa nakevani Anniinaa ja Paulia!

Intia on ollut tapahtumapaikkana monille suurille kokemuksille ja kohtaamisille. Tarkeimmat kohtaamiset ovat tapahtuneet itseni ja Jumalan kanssa. Niiden myota olen pystynyt kohtaamaan uudella tavalla myos muita ihmisia.

Vaikka reissu jatkuu, niin huomaan jo kaipaavani Suomea. Se tuntuu hyvalta, silla moni taalla kohtaamani ihminen on hyvin juureton. Mina olen onnellinen, silla tiedan missa juureni ja kotini on. Mieli on kepea

Full moon

Joka kuukausi tayden kuun aikaan hindulaiset ympari Intiaa tulevat pyhiinvaellukselle. He kavelevat Arunachala-vuoren ympari kunnianosoituksena Shiva-jumalalle.Tiruvannamalai tayttyy talloin sadoista tuhansista ja joinakin kuukausina miljoonista ihmisista. Matkan varrella pysahdytaan uhraamaan temppeleihin. Myos monet turistit, joihin vuori on tehnyt suuren vaikutuksen, osallistuvat tapahtumaan.